Oranssi paita ja saapassukat

Aamulla hain postista Kangas-Mallan lähetyksen ja tietenkin sen verran poltteli, etten voinut olla jotain ompelematta. Ennen joulua oli postikuluttomuus ja tosi nopeaan kankaat sitten saapuikin, jo toissapäivänä oli postissa, mutta tänään vasta pääsin hakemaan.


Kangas on ihanan oranssia winterfroteeta, vaikka kuvassa punaiselta näyttääkin. En vaan tuolla meidän kameralla saanut oikeaa sävyä. Resorit on ruskeat. Tarkoitus oli tehdä body, mutta kangas tuntui vähän turhan paksulta siihen tarkoitukseen. Kaavaa ei tähänkään ihanuuteen ollut, mutta ihan hyvähän siitä ilmankin tuli. Katsoin taas toisesta paidasta vähän mallia, tein isomman ja vähän erimallisen. Kauluksen resoria venytin vähän liikaa ja lerpottaa. Saas nähdä, miltä neidin päällä näyttää. Olisin halunnut aplikoida helmaan jonkin kuvan, mutta koska päiväunien määrä on X enkä ole tuota ennen tehnyt, en uskaltanut ottaa riskiä että olisin joutunut kesken heittämään. Kyllä tuota tehdessä useampaan otteeseen unelmoin saumurista, olis jälkikin ollut paljon siistimmän näköistä. Täytyy käydä hakemassa äitin saumuri, että noita vaatteita vähän kivuttomammin sais tehtyä.

Ja saapassukat minulle. Viime kesänä ostin itselleni kumpparit, punaiset olisin halunnut, mutta kun mustat oli puoleen hintaan... Täytyy siis tuunata, että edes vähän mieleisemmät noista kontioistani saan. Saapassukkien ohje on suurikäsityö lehdestä 4/07. Tuon ohjeen kun näin, piti heti kaivaa kaapista vanha fleeceviltti ja kokeilla miltä tällaiset sukat oikein näyttävätkään. Hienothan ne ovat ja erittäin helpot tehdä. Varsista tuli turhan pitkä ja jos toiset teen, niin niitä lyhennän. Myös tuo jalkaterä on vähän turhan nafti, vaikka ohje on kokoa 37/38 ja kenkä 36.

T-paidan uusi elämä

Löysin t-paidan, josta olen kasvanut ulos. (Ja niitä vaatteita riittää) Olen halunnut kokeilla tytölle bodyn tekoa, mutta kaavaa siihen en ole löytänyt. Meidän kirjastossa ei ole ottobre lehtiä, ainoastaan suurta käsityötä enkä niistä kaavaa löytänyt. No, hätä ei ole tämän näköinen, vaan kun pakko oli saada kokeilla niin käytin tätä "kaavaa". Eli leikkelin toista bodya mukaillen ja vähän mielivaltaisesti.

Tulos ei ole paras mahdollinen, mutta kohtalaisen tyytyväinen kuitenkin olen. T-paidassa oli kuva edessä, jonka väritin ja palikan alla lukee tytön nimi. Hihoihin ei riittänyt tarpeeksi pituutta, joten laitoin pitkät resorit. Kuvassa pituus ei näy kovin hyvin, kun resorit on taitettu. Useasti piti taas purkaa, mutta niinhän se taitaa meikäläisen kohdalla mennä. Kaulus ei tällä kertaa kuitenkaan ihan täysin epäonnistunut.

Herkullisia omenoita

Olen aivan ihastunut tuohon Jossulta tilaamaani omenajoustofroteeseen. Samaisella kuosilla olen muutamat pul vaipatkin ja ruokalapun ommellut. Tästä sitten syntyi tytölle vaippa ja mekko. Vaippaa on jo jonkun kerran pesty, joten on vähän kulahtaneen näköinen. On samaisella kestovaippayhdistyksen kaavalla kuin ruskeakin vaippa. Tuo kaava on meillä hyväksi havaittu monien harhakokeilujen jälkeen. Testailin sivukiinnitteisiä kaavoja ja vaikka mitä, mutta se paras olikin sitten lähempänä kuin osasin kuvitellakaan... Sisällä valkoinen coolmax ja tarrat applixia.

Mekkoon en ole käyttänyt mitään kaavaa, vaan katsoin yhdestä mekosta vähän mallia ja vapaalla kädellä tuon leikkelin. Aika uhkarohkeaa varsinkin meikäläisen taidoilla, mutta kun sopivaa kaavaa ei ollut käsillä ja hinku ommella kova. Yllättävän hyvin mekko istuukin tytölle, vähän pitkä mutten raaski lyhentääkään. Ja tyttö kävelee jo sen verran, ettei enää kannatakkaan lyhennellä. Kaulus ei taaskaan onnistunut ja todennäköisesti tuon vielä puran ja vaihdan resorin. Näyttää tuo kauluksen ompelu olevan minulla se kynnyskysymys. Oppia ikä kaikki?

Omena on muuten tytön suurta herkkua, suu messingillä tuollaisen hävittää alta aikayksikön ;)

Kiireetön sunnuntai

Tänä aamuna pitkästä aikaa heräsin siihen, kun unet loppui. Mies oli hoitanut tytön yöheräämiset ja noussut aamulla vähin äänin, että sain rauhassa levähtää. Onkin viime aikoina nukuttu huonosti, liekkö hampaat vai kävelemään oppiminen syynä.

Jokatapauksessa sain päivällä myös omaa aikaa askarrella ja ommella ja jotain pukinkonttiinkin syntyi.

Tämä lahja on kylpy/poreammeelliseen talouteen ja uskon tulevan tarpeeseen. Kahdessa purkissa on kylpysuolaa ja pullossa on kylpy/ihonhoito/hierontaöljy. Toiseen kylpysuolaan laitoin muutaman tipan vihreää elintarvikeväriä, että ne erottaa jos etiketit tippuu. Öljyyn ja toiseen kylpysuolaan käytin bioharmonyn greippi eteeristä öljyä, joka antaa voimaa ja kohottaa mielialaa ja toiseen kylpysuolaan bioharmonyn kleopatran juhlaseos eteeristä öljyä, joka taas rauhoittaa ja rentouttaa. Edessä on kahvisaippuaa, jonka tein Ratulan ohjeen mukaan. Jos vielä tuota saippuaa teen, niin laitan siihenkin jotain hajustetta, kun pelkästä kahvista tuli melko tunkkainen tuoksu.


Kaappeja penkoessani löysin collegetakin, mitä olen käyttänyt tosi vähän. Semmonen "ihan kiva". No, pitihän sille jotain käyttöä keksiä sen ainaisen kaapissa pölyttymisen sijaan. Selkäosasta syntyi sisävaippa kestovaippayhdistyksen L koon kaavalla. Leveys ei ihan riittänyt siivekkeisiin, mutta tarra korvaa puuttuvan kankaan ja jotenkin piristää kivasti tuota muuten niin yksitoikkoista vaippaa. Päällä siis collegea ja sisäpintana valkoinen coolmax, tarrat applixia. Langat on mustat, kun kaapista löytyvillä tarvikkeilla tämän surauttelin. Tavoistani poiketen lisäsin kaksi kerrosta kiinteää imua tuonne etuosasta puoleen väliin. Meillä on aika huonot olot kuivattaa pyykkiä, niin olen pitäytynyt nuissa äkkiä kuivavissa, mutta yllättävän äkkiä tämäkin kuivui kiinteästä imusta huolimatta. Kohta nähdään miten tämä ihanuus tositestissä villahousujen alla pelittää. ;)

Tässä vaippa edestä. Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta äkkiä piti räpsästä, kun apukuvaaja kovin innokkaasti halusi hipelöidä ja maistella uutta vaippaansa. :) Kuten nytkin tässä sylissä kovasti haluaisi omat viestinsä kirjoittaa.

Ja tässä takaa. Tuossa takissa oli yläselässä STCR kirjaimet, joten se koristaa pyllypuolta.

Ja hihoista syntyi tytölle housut. Kovin ison vaippapaketin kanssa näitä ei voi pitää, kun hihat oli vähän turhan kapeat. Leikkasin vähän liian mataliksi nämä, mutta bodyn kanssa voi vallan mainiosti pitää eikä käyttöä haittaa. Hihoja en ollenkaan purkanut, vaan leikkelin näppituntumalla tuon haaruksen ja yläosan. Vetoketjun puran vielä takista, muuta siitä ei sitten juuri jääkkään. :)

Paita ja pipo

Kokeilen nyt tätä kuvien latausta. Kamera meillä on huono, vaikka melko uusi onkin joten kuvien laatukaan ei mikään mahtava ole (puhumattakaan etten osaa kunnolla kuvata).

Pukinkonttiin tein myllymuksujen bambukankaasta muutaman liivimekon ja suutarinessun ja kangasta jäi yli sen verran, että sain tehtyä tytölle puseron ja pipon. Kaavan ostin kangaskaupasta. Pusero 80cm, koko kyllä vastaa mielestäni enemmän 86 ja on meidän pikkutytölle vielä aivan liian iso. Kaulus ei ihan onnistunu, mutta ehkä seuraavalla kerralla jo paremmin... Piposta taas tuli turhan tiukka, mutta toimii vallan mainiosti vaikka automatkoilla korvien suojana. Vuorena ruskovillan villakangasta.

Alku

Tarinani menee, niin samoin kuin niin monen muunkin. Pakollisten kouluompelujen jälkeen ompelin satunnaisesti jotain pientä. Lähinnä tuli kudottua, virkattua ja askarreltua. Sitten tulin raskaaksi, päätimme mieheni kanssa käyttää lapsellamme kestovaippoja. Tilasimme niitä jonkin verran kokeiluun ja kun koekäytön jälkeen löysimme mieleisen mallin, niitä tilattiin niin paljon, että pärjättiin parin päivän pesuvälillä. Sitten ostin kangasta ja ompelin yhden vaipan ja toisen ja ostin lisää kangasta ja ompelin..... Vaippoja alkoi olla "vähän" liikaa ja halusin kokeilla jotain muutakin. Lainasin äidiltä saumurin ja aloin ommella tytölle vaatteita, vaihtelevin tuloksin. Aika usein pitää purkaa.. Tosi usein siis. Ja mies on ihmetellyt, että miksi pitää kiusata itseään, kun välillä kirosanoilta ei tosiaankaan vältytä. Mutta kun tekeminen ja lopputuloksen ihailu on niin ihanaa, että on vaan tehtävä itse siitä stressistä huolimatta. Vai juuri sen takia? Ja on niin ihana pukea tytölle vaate, josta voi sanoa: "Minä tein tämän ihan itse"

Äitiysloma on jo loppunut ja kohta on töihin paluun aika. Lomalla on tullut lueskeltua muiden blogeja ja ihailtua uskomattomia tuotoksia. Ajatus omasta blogista kyti pitkään ja lopulta sen nyt tein. Lähinnä kokeilumielessä, halu tietää onko minusta tähän.

Jokatapauksessa haluan kerätä itseäni ja tyttöäni varten muistoja tekeleistäni ja mikseipä muustakin elämästämme. Lapsen kasvatuksesta talon rakentamiseen.

Toivottavasti viihdyt blogini parissa ja jätä ihmeessä kommenttia!