Tarinani menee, niin samoin kuin niin monen muunkin. Pakollisten kouluompelujen jälkeen ompelin satunnaisesti jotain pientä. Lähinnä tuli kudottua, virkattua ja askarreltua. Sitten tulin raskaaksi, päätimme mieheni kanssa käyttää lapsellamme kestovaippoja. Tilasimme niitä jonkin verran kokeiluun ja kun koekäytön jälkeen löysimme mieleisen mallin, niitä tilattiin niin paljon, että pärjättiin parin päivän pesuvälillä. Sitten ostin kangasta ja ompelin yhden vaipan ja toisen ja ostin lisää kangasta ja ompelin..... Vaippoja alkoi olla "vähän" liikaa ja halusin kokeilla jotain muutakin. Lainasin äidiltä saumurin ja aloin ommella tytölle vaatteita, vaihtelevin tuloksin. Aika usein pitää purkaa.. Tosi usein siis. Ja mies on ihmetellyt, että miksi pitää kiusata itseään, kun välillä kirosanoilta ei tosiaankaan vältytä. Mutta kun tekeminen ja lopputuloksen ihailu on niin ihanaa, että on vaan tehtävä itse siitä stressistä huolimatta. Vai juuri sen takia? Ja on niin ihana pukea tytölle vaate, josta voi sanoa: "Minä tein tämän ihan itse"
Äitiysloma on jo loppunut ja kohta on töihin paluun aika. Lomalla on tullut lueskeltua muiden blogeja ja ihailtua uskomattomia tuotoksia. Ajatus omasta blogista kyti pitkään ja lopulta sen nyt tein. Lähinnä kokeilumielessä, halu tietää onko minusta tähän.
Jokatapauksessa haluan kerätä itseäni ja tyttöäni varten muistoja tekeleistäni ja mikseipä muustakin elämästämme. Lapsen kasvatuksesta talon rakentamiseen.
Toivottavasti viihdyt blogini parissa ja jätä ihmeessä kommenttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti